Hänninen Harri | Akateeminen Kirjakauppa

Suomen EU-jäsenyyden aikana aktiivitilojen peltoalan kasvusta kaksi kolmannesta on perustunut vuokraukseen ja vain kolmannes lisämaan ostoon. Suomen pelloista viljelläänkin nykyisin vuokrattuna jo noin 764?000 hehtaaria, eli kolmannes maan koko peltoalasta. Tutkimusten mukaan vuokraviljeltyjen peltojen kasvukunnosta huolehtiminen on epävarmaa, mikä etenkin pitkällä aikavälillä vaarantaa maatalouden kehittämisen ja tuottavuuskasvun. Vuokrapeltojen kautta passiiviset maanomistajat ylläpitävät nykyisillä markkinahinnoilla arvioituna peräti 3,9 miljardin euron pääomaa. Heidän, kuten muidenkaan pellonomistajien, arvoja tai tavoitteita hoitaa maaomaisuuttaan ei ole aikaisemmin selvitetty, toisin kuin esimerkiksi metsänomistajien. Tässä tutkimuksessa luodaan kokonaiskuva suomalaisista pellonomistajista sekä heidän pellon omistukseen liittämistään tavoitteista. Tulokset pohjustavat pellonvuokrausta säätelevien ja peltokauppaa vauhdittavien politiikkatoimien arviointia ja suunnittelua ja monipuolistavat aiheesta käytävää keskustelua. Tutkimusaineisto pohjautui verottajan rekistereihin ja postikyselyyn. Vuodelta 2004 oleva rekisteriaineisto keskittyi pellonomistajiin, heidän puolisoihinsa ja kuolinpesien edustajiin. Vuonna 2006 toteutetun postikyselyn avulla saatiin lisätietoa 2?684 omistajasta. Tulosten perusteella pellonomistus sitoo lähes joka kymmenennen suomalaisen edelleen tiukasti maataloustuotantoon. Vaikka aktiivitilojen lukumäärä on laskenut alle 70?000:een, pellonomistajia on edelleen lähes puoli miljoonaa. Pelto-omaisuus on kuitenkin melko keskittynyttä, sillä noin viidesosa omistajista omistaa yli 60 prosenttia peltoalasta. Suurten ikäluokkien ikääntyminen on selkein omistusrakenteen muutokseen vaikuttava tekijä. Iäkkäitä pellonomistajia on paljon, mutta heidän omistamansa pinta-ala on suhteessa pienempi kuin nuorten omistajien. Pellonomistajat ovat maantieteellisesti kiinteästi yhteydessä tilaansa, sillä lähes kolme neljäsosaa asuu tilan sijaintipaikkakunnalla. Suurin osa pellonomistajista ei saa maataloustuloa, ja noin neljäsosa pellosta on sellaisten omistuksessa, jotka eivät harjoita kaupallista maataloustuotteiden tuotantoa eivätkä pellonvuokrausta. Tutkimus paljasti pellonomistajien jakautuvan pelto-omaisuuteen kohdistuvien tavoitteiden suhteen viiteen ryhmään. Maataloustuloja painottaville (18 %) tärkeimpiä olivat tulon saantiin liittyvät tavoitteet, mutta myös tunne- ja perinne­tavoitteet sekä virkistys- ja luontotavoitteet. Harrastusviljelijöiden tavoitteissa (21 %) painottuivat harrastus- ja kotitarveviljely. Samoin sijoittamiseen ja taloudelliseen turvallisuuteen sekä tulonsaantiin liittyvät tavoitteet. Taloudellista turvaa korostaville (21 %) keskeisiä olivat taloudelliseen turvallisuuteen ja sijoittamiseen liittyvät tavoitteet, mutta myös tunne- ja perinnetavoitteet. Aineetonta arvostavat (23 %) korostivat tunne- ja perinnetavoitteita sekä virkistys- ja luontotavoitteita. Välinpitämättömillä (18 %) mikään tavoiteulottuvuus ei noussut tärkeäksi. Omistajien tavoitteilla näyttää tulosten perustella olevan vaikutusta omistajien käyttäytymiseen, kuten maanhallintapäätöksiin. Pelto on omistajien viljelyssä useimmin maataloustuloja painottavien tavoiteryhmässä, jossa omistaja viljeli itse neljää viidesosaa peltoalasta. Myös harrastusviljelijöiden omistamasta peltoalasta valtaosa oli omistajien viljelyssä. Yleisintä pellonvuokraus on taloudellista turvaa korostavien ja aineetonta arvostavien tavoiteryhmissä, joissa omistajat olivat luovuttaneet noin puolet peltoalansa käyttöoikeudesta vuokraajalle. Kaiken kaikkiaan pellonomistajat jättivät noin 15 prosenttia peltoalasta viljelemättä. Koska pellon hallintaoikeuden epävarmuuteen liittyvät haitat on todennettu, tutkimuksessa etsittiin politiikkavaihtoehtoja omistajarakenteen uudistamiseen. Tulokset kuitenkin osoittavat, että pellon myyntihalukkuus näyttää olevan politiikkatoimin melko heikosti herätettävissä. Halukkaimpia peltojensa myyntiin olivat tavoiteryhmistä taloudellista turvaa korostavat ja välinpitämättömät.