Kuikka-Koponen on Suomen legendaarisin silmänkääntäjä. Hän meni hevosen sisään, onki ahvenia lattiasta, irrotti päänsä käräjillä ja muutti allakanlehdet seteleiksi. Kuikasta on tarinoitu ja kirjoitettu 1800-luvulta alkaen. Niin Putkinotkon Juutas ja Saara kuin Simpauttajakin tietävät Kuikan. Hahmo on taipunut myös animaatioelokuvaksi, näytelmiksi ja laturetkeksi.
Kuikan esikuvasta Aapeli Koposesta (1833–1890) on aiemmin kerrottu vain muistitietoa ja kirkonkirjojen merkinnät. Esko Hartikaisen tutkimus esittää Aapeli Koposen elämäkerran
laajan asiakirja-aineiston pohjalta ja asettaa Kuikka-legendan ja Aapeli Koposen elämän ristivalotukseen. Koposen lukuisista käräjäjutuista löytyy monen Kuikka-tarinankin juuri.
Aapeli Koponen oli 1800-luvun poikkeusyksilö, joka haastoi ja vastusti aikansa normeja ja käytäntöjä. Hänen elämäänsä vasten asetetut Kuikka-tarinat todistavat myös kertojistaan ja heidän tavoitteistaan.
Hartikaisen teos on oivaltava kommentti suosittuun puheenparteen ”tarinasta”. Kirja kohdistaakin huomion tarinoiden rakentumiseen sekä tarinoiden ja menneisyyden kovin häilyväiseen rajapintaan.
Kuka käänsikään silmät – keneltä ja kuinka?
Puolen vuosisataa maa- ja kerrostalossa kasvanut kirjoittaja on elinaikansa altistunut Kuikka-tarinoille. Hän kävi koulunsa Juankoskella ja Joensuussa ja on tutkinut etenkin Suomen 1800-luvun yhteiskuntahistoriaa. Esko Juhanin osaa selittää aavistuksen se, että hän luki muiden alakoululaisten kanssa vuosittain Seitsemän veljestä.
