Karl Rudolf Walden (1878-1946) oli suurmies monessa eri suhteessa. Hän oli teollisuusjohtaja, ministeri, kenraali ja poliitikko, sovittelija ja patriootti. Walden oli äärimmäisen kiinnostava persoona, aina valmiina uhrautumaan isänmaan puolesta. Hän tiesi jo varhain, että erittäin raskas työ ilman riittävää lepoa voi koitua hänen kohtalokseen, sillä suvussa oli sairaus, joka saattoi johtaa aivoverisuonen katkeamiseen. Kun Waldenin nuorin poika, pienestä pitäen erittäin lahjakas Lauri, kaatui jatkosodassa 14.6.1944, Waldenin aika alkoi olla lopussa.
Rauhan ehdot olivat ankarat, isänmaa menetti suuren osan alueestaan, sai maksettavakseen suuret sotakorvaukset, lottajärjestö ja Waldenille rakas suojeluskuntajärjestö määrättiin lakkautettavaksi, sotasyyllisiä etsittiin. Tämä kaikki oli kenraalille liikaa ja hän sai 27.11.1944 aivoverisuonen katkeamisesta johtuneen halvauskohtauksen, josta hän ei enää toipunut. Kenraali menetti puhekykynsä ja lähes kokonaan liikuntakykynsä. Patriootti oli uhrannut isänmaalleen kaiken.
Waldenin perheenjäsenten kohtalo ei ollut helppo. Perheen äidille, Annille, ennustaja kertoi Pietarissa, että hän tulee eläessään menettämään kuudesta lapsestaan neljä, ja niin kävi. Tytär Anna, kenraalin lemmikki, kuolee jo 6-vuotiaana hinkuyskän jälkitautiin, toiseksi nuorin poika, Rudi kuolee tapaturmaisesti jatkosodassa, nuorin poika Lauri tuhoutuu tykistön kranaatin täysosumasta Siiranmäen taisteluissa ja tytär Liisa menehtyy oman käden kautta. Esikoisesta, Juusosta tulee legenda, vuorineuvos, viimeinen patruuna.
Kirjan sisältö on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään lyhyesti lävitse Waldenin elämänkaaren tärkeimmät tapahtumat aikajärjestyksessä. Toisessa osassa käsitellään kenraalin elämän erilliskysymyksiä, jotka liittyvät hänen perheenjäseniinsä, asuinpaikkoihinsa (Pietari, Merilinna, Rapalan kartano, Marmoripalatsi) ja persoonaansa.
Kirjan kirjoittaja Erkki Kalervo Laitinen väitteli 1980 kauppatieteen tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa ja työskenteli sen jälkeen akateemisissa viroissa, viimeiset kymmenet vuodet laskentatoimen professorina Vaasan yliopistossa, kunnes jäi eläkkeelle 2016. Laitinen on kirjoittanut uransa aikana satoja tieteellisiä julkaisuja, toistakymmentä oppikirjaa ja useita tietokirjoja sekä laskentatoimesta että sotahistoriasta.
