Voutilainen Olli | Akateeminen Kirjakauppa

Maatalouden ja maaseudun suhde sekä maatalouspolitiikan alueelliset vaikutukset ovat keskeisiä kysymyksiä Suomen ja koko EU:n maaseutualueiden kehittämisen kannalta. Ajan mittaan maatalouden sosio-ekonominen rooli maaseudulla on muuttunut, ja samanaikaisesti maatalouspolitiikkaa on pyritty integroimaan osaksi maaseudun kehittämispolitiikkaa. Tällä tutkimuksella on kolme päätavoitetta. Ensiksi selvitetään, mikä on maatalouden suhde maaseudun sosio-ekonomiseen kehitykseen Suomen eri maaseutualueilla. Toiseksi selvitetään, miten maatalouden ja maaseudun kehittämistuet kohdentuvat Suomessa; asiaa tarkastellaan erityisesti alueellisesti tasapainoisen sosio-ekonomisen kehityksen näkökulmasta. Kolmanneksi esitetään johtopäätöksiä ja suosituksia maatalouspolitiikan muotoilemiseksi erityisesti aluevaikutusten kannalta. Tutkimuksessa tehty analyysi perustuu laajoihin tilasto- ja rekisteriaineistoihin, tukien kohdentumisen osalta ohjelmakaudelta 2000-2006. Tutkimustulokset osoittavat, että maatalouden ja maaseutualueiden sosio-ekonominen kehitys sekä niiden välinen suhde vaihtelevat merkittävästi alueittain. Lisäksi maatalouden alueelliset rakenteet ja kehityskulut sekä niiden kytkökset maaseutualueiden muuhun kehitykseen ovat moniulotteisia. Yleisesti voidaan todeta, että maatalouden kehityksen ja maaseudun muun aluekehityksen välillä ei ole merkittävää yhteyttä. Koska suurin osa maatalouden ja maaseudun kehittämistuista kanavoituu maatiloille, merkittävin osa kokonaistuesta kohdentuu Etelä- ja Länsi-Suomeen, joissa valtaosa maatiloista sijaitsee. Suurimmat aluekehittämisen haasteet sen sijaan ovat harvaan asutuilla Itä- ja Pohjois-Suomen maaseutualueilla. Niin maatalouden kuin muun aluekehityksen näkökulmasta nykyinen maatalouspolitiikka ei ole tukenut merkittävästi maaseudun tasaista kehitystä. Tutkimuksen tulokset puoltavat maatalouspolitiikan tarkempaa räätälöimistä alueittain.