Vanhan kansan omin sanoin: millaista säätä seuraa, kun kissa raapii puuta, koira syö ruohoa, hevonen haukottelee, kanat nokkivat höyheniään ja kukko kiekuu illalla.
Mitä ennustaa, kun sammakko tulee kuivalle maalle, etanan sarvet tummuvat, leppäkerttu lähtee lentoon, hämähäkki kiristää verkkoaan tai jänis vetää jaloillaan viivoja lumeen?
Milloin hyttyset ovat äkäisiä, kärpäset lentävät sisälle taloon ja sittisontiainen pörrää? Mitä kertoo ahvenen selkäevän väri ja hauen maksa? Mitä tarkoittavat kesä ja suvi, kun puhutaan ilmojen ennustamisesta? Onko pouta aina kaunista ilmaa? Millaista on kova ilma tai pehmeä ilma? Mistä tulee sateen tuoksu? Voiko nykytiede selittää näitä ilmiöitä ja onko niillä jokin yhdistävä tekijä?
Kirjan aineisto on keskimäärin lähes sadan vuoden takaisia haastatteluja, yhteenvetoa ja mahdollisia selityksiä ilmiöille. Hakusanat ovat kunkin eläimen alla väliotsikoina kuvailemassa eläimen käyttäytymistä. Kertojina ovat vanhan kansan ihmiset omin sanoin, paikkakunta ja keruuvuosi mainittuna. Tästä kirjasta isovanhemmat ja vanhemmat voivat opettaa lapsille niin kotieläinten, metsän eläinten, hyönteisten ja kalojen tarkkailua ja seurata yhdessä, toteutuuko sääennustus.
Tämä kirja on Sään merkit -kirjasarjan toinen osa. Anne Pöyhönen on tutkinut yli 20 vuoden ajan kuuperimätietoa, kirjoittanut Yläkuu ja alakuu -kirjan ja Sään merkit ympäristössä.
