Anastasie Mannerheim (1893-1978) oli marsalkan vanhempi tytär. Romaanin teemoja ovat isäsuhde, sisarkateus, uskon suhde sotaan, Kaitselmus, pyhien läsnäolo ja kuiskailu, historia, valvontakomission aika ja sen seurauksena punahuurun ajat. Koirajumala on kiertoilmaisu väärille ihailun kohteille.

Pietarilaisäidistä tulee pariisitar, isän sukua on karkotettuna Ruotsiin, joten sukutaustojensa tähden tytär tuntee välillä olevansa sekarotuinen koditon koira.

Kertoja on sotilas, pyhä Georgios, tribuuni. Hänen nimensä on annettu, vastoin hänen tahtoaan, kunniamerkille, joka jaetaan ansiokkaasti sotineelle, myös Marskille. Mikä on uskovan tyttären suhde sotaan, isänsä työhön? Saiko siihen miekkaan tarttua?

Tarinassa faktojen välit on tilkitty luovuudella. Marskin kirjeet ovat faktaa, mutta isän ja tyttä-ren keskustelut on kuviteltu. Historian tuntemien ihmisten lisäksi on toisia luovuuden polulta mu-kaan lähteneitä. Joka toinen osoite on oikea, joka toinen otettu taikurin hatusta.

On hienoa olla etsiskelijä, mutta olisi epäloogista, jos ei totuutta saisi myös löytää. Kristinusko ei kiellä iloa, ei edes ironiaa. Tarinassa Anastasie nauraa ja leikkii luottaen siihen, että Jumala loi huumorintajun.