Kirsin ja Paulan elämät ovat kietoutuneet yhteen siitä hetkestä asti, kun yhdeksänvuotias Paula kurkisti samanikäisen Kirsin postiluukusta. Enää heitä ei sido toisiinsa pojat, bailut ja punkku vaan menneisyys sekä Lurex, mainonnan haarakonttori, jonka he ovat perustaneet yhdessä.
Kirsi huomaa Paulassa muutoksia, joita hän ei ymmärrä, vaikka Paula on aina ollut arvaamaton luonne. Kun Paula kertoo, että haluaa lapsen, Kirsi on tyrmistynyt. Mutta sitten käy niin kuin elämässä usein: raskaaksi tuleekin joku toinen kuin se, jolle vauvat ovat sydämenasia.
Napanuoralla on tarina unelmista, niiden toteutumisesta ja toteutumatta jäämisestä. Siitä, kuinka pitkälle ihminen voi itse määrätä oman elämänsä kulkua ja vaikuttaa unelmiensa toteutumiseen. Onko meille itse asiassa parempi, kun päästämme nuorasta irti ja annamme mennä vai tuleeko meidän jollakin tasolla kontrolloida kohtaloamme?
Napanuoralla on tarina perheistä ja suvuista sekä niiden jatkamisesta: äitiydestä, isyydestä, sisaruudesta, mummoudesta ja niiden kietoutumisesta yhteen menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Kuten päähenkilöllä Kirsillä, meillä jokaisella on oma mustikkametsämme, katoamispisteemme, jonka yli emme pääse, ennen kuin uskallamme katsoa sen syvimpiin männynneulaskoloihin.
Napanuoralla on kuitenkin myös tarina ystävyydestä, sen monissa puolista, elämää tasoittavista ja elämää rikkovista. Kuten Kirsi toteaa: Epäilen vahvasti, että kukaan tulee toimeen toisen kanssa pelkästä hyväntahtoisuudesta. Ystävyydessä, niin kuin rakkaudessa, nuijitaan aina pöytään ottamisen ja antamisen lait.
