Pihlajamaa kertoo sukukronikkansa I osassa elävästi esivanhempiensa iloista ja suruista, osittain 1200-luvulta saakka, aina 1920-luvulle asti. Hän vyöryttää esiin monenlaisten näyttämöiden ihmisiä. Eräälle näyttämölle astuu sotiemme nuori sankari, kirjailija ja runoilija, joka kohtalona oli menehtyä ”siellä jossakin”. Kirjoittaja kuvaa lämpimästi oman maamme vaatimattomia eläjiä, työssään uskollisia ja uskossaan vilpittömiä. Samalla intensiteetillä hän paneutuu keskisessä Euroopassa eläneisiin esivanhempiinsa, vendeihin ja sorbeihin. Hetken kuluttua hän maalaa eteemme uuden näyttämön: useat ennestään tutut sankarit esiintyvät keski- ja itäeurooppalaisilla sotatantereilla. Kertoessaan sukunsa kirkollisesta haarasta, Köyliön kirkkoherran ja hänen tyttärensä elämänvaiheista, hän sivuaa monia kansallisesti merkittäviä henkilöitä. Kronikan tekstiä on ilo lukea.