“Hemmerin talon ullakolla on täysikokoinen, pahvinen Gunnar Rosenholm. Hänen suustaan tulee puhekupla ja siinä sitaatti “Ja paljon, paljon on vielä tekemättä”. En edes uskalla mainita, mitä kaikkea vielä unelmoin Stundarsiin”. Kun olen tässä kirjassa päässyt tutustumaan Stundarsiin ja niihin ihmisiin, joista Stundars pitkälti koostuu voin hymyillä ja kuiskata hiljaa herra Rosenholmille – Ei hätää, Gunnar, paljon siitä, mitä et uskaltanut mainita, on jo luultavasti jo toteutunut. Ja entä se kaikki muu? Unelma jatkuu...”