Shakkilinnan opettajan Mika Karttusen kirja opettaa kaiken oleellisen pikashakista ja perehdyttää lukijan suomalaiselle pikashakkikulttuurille tyypillisiin sanontoihin ja ilmiöihin.

Pikashakki on aina ollut suomalaisille erityisen rakas shakin muoto. Jokakesäinen joukkuepikashakin Suomen mestaruus -kilpailu houkuttelee satoja pelaajia yhteen hakkaamaan pikapeliä koko viikonlopun. Näin on ollut jo vuosikymmeniä. Tällainen viehtymys pikashakkiin on kansainvälisestikin ajatellen ainutlaatuista.
Pikapelien ohessa vaihdetaan perinteisesti vanhoja viisauksia ja keksitään uusia. Niihin oikealla tavalla perehtymällä voi päästä jo hyvin lähelle pikashakin perimmäistä olemusta. Kaikesta sanotusta ei kuitenkaan ole opiksi, sillä pikashakkiin kuuluu huumori - myös erityisen hurtti sellainen. Mikä sitten on totta? Mikä tarua? Tätä tiedon ja uskomusten vyyhtiä lähti purkamaan pikashakin 12-kertainen Suomen mestari Mika Karttunen, joka toimii teoksessa oppaanamme.
Karttunen on pelannut tuhansia pikashakkipelejä itse, keskustellut paljon muiden mestareiden kanssa aiheesta sekä kuunnellut pikashakissa vaikuttaneiden kertomuksia ja kokemuksia vuosikymmenten varrelta. Mukaan on tarttunut hurja määrä tietoa, tarinoita ja lentäviä lauseita, jotka ovat aiemmin siirtyneet sukupolvelta toiselle vain suullisena perimätietona.