Teoksessa selvitellään virolaista syntyperää olevan luterilaisen papiston muotoutumista Venäjällä vuosina 1870-1917.
Riho Saardin teoksessa käsitellään niitä virolaisten pyrkimyksiä kirkollisten uudistusten aikaansaamiseksi, jotka johtivat vapaan kansankirkon syntyyn ja tätä koskevan ohjelman hahmottumiseen. Teos vahvistaa perinteistä kuvaa jyrkästä kansallisesta ja sosiaalisesta vastakkainasettelusta virolaisten ja saksalaisten välillä. Luterilainen kirkko ei kyennyt muodostumaan sellaiseksi kahden kansan integraation tyyssijaksi, jollainen se olemuksensa johdosta olisi voinut olla