Kalliolle-runoissa, jotka kertovat Venäjästä ja ovat tavallaan kuvitettua Venäjää, mutta eivät venäläistä vaan Suomen kirjallisuutta, esiintyy sankari Ivan Grandison, Iivana Julman tai Suuren Cary Grandin tapainen perillinen, joka muuttaa Venäjälle ja auttaa sitä Jeltsinin ajan suuren arvoituksen ratkaisemiseksi. Jokainen, joka on elänyt ajan ennen nykyistä johtoa voi nähdä, miten asia olisi ja vieläkin voisi mennä paremmin, jos vihan ja halveksunnan voimat uuvutettaisiin naurulla ja inhimillisyydellä. Kun Tolstoi puhui Gandhin kanssa, säästyi Intiassa satoja tuhansia ihmishenkiä. Kirjailija ei pelasta maailmaa, mutta hän voi tukea niitä, jotka voisivat olla oikeassa.

Runot on kirjoitettu suurimmaksi osaksi Botkinin klinikalla, jossa runoilija vatsataudin takia vietti viikon antibioottitiputuksessa, samassa sairaalassa oli kaksikymmentä vuotta aiemmin kuollut Anna Ahmatova sydänsairauteen. Ahmatovan pietarilaista seuraajaa pyydettiin venäjäntämään ehkä paras kokoelman runo Jeltsinin sydän, mutta hän oli sanonut suomalaiselle apparatsnikilleen Jukka Malliselle, että hän ei apparatsnikeille kirjoitettuja runoja venäjännä.

Siksi Jeltsin kuoli näkemättä itselleen kirjoitettua ylistysrunoa, vaikka hieman ironista, niinkuin runoilija Osip Mandelstam kuoli kirjoitettuaan Stalinista herkullisen ja täysin ilkeän limerikkinsä. Viktor Krivulin on hyvä runoilija, mutta keskinäinen yhteistyö että Mallinen on Venäjällä runoilija Krivulinin kenkälusikalla ja että suuri runoilija kääntäisi tuntemattoman crackpotin runoja samalla kenkälusikalla kuin Mallinen on suomentanut Krivulinin runoja: no way. Brodsky kuoli runoilijana Amerikkaan muutettuaan: täytyy toivoa, että itse herään Venäjällä eloon, no ainakin säilyin lihakeitosta hengissä.