Erään kissan tarinan tavoitteena on kertoa taidehistoriallisesti merkittäviä asioita hauskassa ja kevyesti omaksuttavassa muodossa. Teos toimii sekä viihdyttäjänä, että opetusmateriaalina, jonka avulla usein kuivahkosti esiteltävän historian voi tuoda keveästi lähemmäs lukijaa. Taidekasvatuksellisesta puolestaan huolimatta teos on ensisijaisesti taidesarjakuva ja kuvitettu tietokirja. Sarjakuvan päähenkilöitä ovat kissa ja Kiasmassa äitiään odottava pikkutyttö. Kun he kohtaavat, kissa ryhtyy kertomaan elämäntarinaansa, joka alkaa kaukaa esihistoriasta. Yhdeksän elämäänsä taiteilijoiden muusana viettänyt kissa on ehtinyt seurata taidemaailmaa eturivin paikalta.

Tarinan tapaan myös kuvitus pohjautuu taidehistoriaan. Interiöörit, esineet ja henkilöt ovat poimintoja taiteen historiasta - poikkeuksena kissa, jonka mallina on usein toiminut oma lemmikkini. Mittava teosluettelo löytyy kirjan lopusta. Kissa on itsenäinen ja itsepäinen eläin, jonka ominaisuuksia hyödynnä myös kerronnassa: olen ottanut vapauden käsitellä taidehistoriaa osin omien mieltymysteni mukaan. Fiktion muotoon puettu historiankertominen kiehtoo minua. Subjektiivisella ja taiteellisella näkemyksellä suodatettu kertomus ei valehtele, mutta dramatisoi tositapahtumat. Fiktio puhaltaa historian henkiin. Sen avulla hahmot saavat käydä läpi tunteita ja elää tilanteita niin, että lukijan on helpompi niihin samaistua.

Kirjan tekijä Outimaija Hakala on kuvataiteilija ja taidehistorioitsija.