Kirja kertoo langan ja kankaan valmistuksesta tehdasmaisesti ja niiden käsittelystä Mouhijärvellä Siilijärven rannalla yli sadan vuoden ajalta. Langan käsittely aloitettiin 1890-luvulla, kun joukko pitäjäläisiä perusti Mouhijärven Willakehruutehdas Oy:n, tarkoituksena kehrätä Mouhijärvellä kasvatettujen lampaiden villat langoiksi ja myöhemmin edelleen kutoa niistä kankaita. Koneet ostettiin Saksasta. Kankaita vietiin paljon Venäjälle ensimmäisen maailmansodan varusteisiin. Villakangasta ja huopia meni myös Suomen armeijalle 1940-luvulla. 1930-luvun laman ja 1947 tapahtuneen tehdaspalon johdosta villan käsittely Siilijärven rannassa loppui. Tilalle tuli puuvillaa ja tekokuituja, kun paikalle siirrettiin Häijäässä toiminut puuvillakutomo. Kutomon perustaja oli 1940-luvulla rakentanut ensimmäiset kutomakoneet itse, koska ulkomaan valuuttaa ei riittänyt koneiden ostoon tuon ajan Suomessa. Häijään Kutomoa laajennettiin moneen otteeseen, kangasta valmistui 3000-4000 metriä päivässä. Mm. Suomen maajoukkueen hiihtopuvut valmistettiin Häijään kankaasta neljiin olympialaisiin. Maailmantapahtumille ei 1970- luvun lopulla kuitenkaan mitään voitu, kun tullit poistuivat ja rajat aukenivat varsinkin Kaukoidän kaupalle. Puuvillatehtaat toinen toisensa jälkeen sulkivat ovensa. Näin kävi myös Siilijärven rannalla. Viimeiset langat ja kankaat myytiin v. 2004.

Häijään Kutomon perustaja Viljo Mäkelä oli innokas urheilija. Tärkein laji oli hiihto, erityisesti 30 ja 50 km:n hiihdot. 3-kertainen mestariluokan ja 18-kertainen 1. luokan hiihtäjä vaihtoi vuosien kuluessa hiihtourheilunsa ampumaurheiluun, jossa lajissa voitti useita veteraanien ja reserviläisten mestaruuksia.