Pihalla on tarina siitä, kuinka viisihenkinen kaupunkilaisperhe ostaa rapistuneen maatilan ja alkaa korjata sitä parhaan asiantuntemuksensa mukaan, mikä ei ole paljon. Kaikki tämän kirjan tapahtumat ovat tosia, paitsi tietenkin ne, joita ei ole oikeasti tapahtunut.
Pihalla pitää sisällään kaksi vuotta Lipastin perheen elämästä. Kirjan painon perusteella voi sanoa, että ne ovat olleet kevyet kaksi vuotta. Sinä aikana on kuitenkin tehty paljon raskasta työtä kuten hoidettu lapsia, mutta on päiviin mahtunut kevyempiäkin jaksoja, kuten kiviaidan rakentamista.
... Joka kerta, kun ostaa hevostilan, asiain kulku on suurin piirtein samanlainen. Ensin tulevat muurari ja tapettimies, joiden mielestä takka pitää purkaa ja kaikki seinät levyttää kipsilevyillä, että "olisi siistin näköistä". Lopuksi kaappimies tulee ja kysyy puku päällä, löytyisikö talosta vatupassia, vaikka vilkaisun mihin tahansa kohtaan pitäisi vakuuttaa, ettei varmasti löydy. Mikseivät ne ymmärrä, että jos haluaa kaiken olevan siistin näköistä, ei suinkaan osta rikkinäistä hevostilaa vaan käy parturissa, manikyyrissä ja merkkiliikkeessä ostamassa uuden puvun? Se päällä voi sitten mennä poseeraamaan olohuoneeseen, joka on ruutukaava-alueelle vasiten sitä tarkoitusta varten rakennettu.
Mutta meidän perheemme ei ostanut ruutukaava-alueelta vatupassitaloa, vaan käytetyn hevostilan. Tosin sellaisen, johon ei kuulu hevosia, mutta sitäkin enemmän huonokuntoisia ulkorakennuksia sekä talonmörskä, joka muistuttaa Peltoniemen Hintriikan kiinteistöä.
