”Katselin vuorella tyhjiä ilmapalloja. Täytettä taivaalla. Vedin pilviin sormillani viivoja. Kiinalaiset numerot täyttivät tyhjät kuplat. Kirjoitin ja poistin, kirjoitin uudelleen ja poistin, kirjoitin, kunnes täyttämäni puhekuplat liian painavina putosivat maahan ja rikkoutuivat, jäivät muistini lokeroihin kuvina makaamaan.

Lin, en saanut kaikista sanoistasi kiinni, osa niistä katosi. Puhutut lauseet ovat joskus kuin ilmaa, läpinäkyvää, niistä ei saa otetta. Sanat nousevat, nousevat ilmassa kunnes hajoavat taivaalle, ja ne mitään tarkoittamatta lausutut ovat kai liian kevyitä jäädäkseen. Mutta ehkä ne maahan piirtämäsi kirjoitusmerkit löytyvät myöhemmin, näkyvät kuvina kivissä.”

Syyskuu 1999. Karin muuttaa kahdeksi vuodeksi töihin Kiinaan, Shanghaihin. Taakse Suomeen jää lyhyt avioliitto Mikaelin kanssa ja katkenneet suhteet omiin vanhempiin.
Pian saavuttuaan Karin tutustuu naiseen nimeltä Lin, ja Karin alkaa kirjata ylös tuntemuksiaan elämästä kaupungissa satunnaisesti, päiväkirjanomaisesti. Hän puhuu teksteissä Linille, joka horjuttaa Karinin käsityksiä hänestä itsestään, mietteitä ajasta ennen Shanghaihin saapumista ja sen jälkeen.

Kirsi Ahola (s.1964) asui ja työskenteli Kiinassa, Shanghaissa seitsemän vuotta. Hän opiskeli mandariinikiinaa ensin työn ohessa sekä myöhemmin kokopäiväisesti paikallisessa yliopistossa. Hän on julkaissut artikkeleita, novelleja ja runoja liittyen Kiinan kulttuuriin ja kiinan kieleen. Kirsi Ahola on koulutukseltaan psykiatrian esh ja asuu nykyisin Lahdessa toimien vapaana kirjoittajana.