YHTEISÖHOIDON HISTORIAA – PSYKIATRISET YHTEISÖT -kirja soveltuu terapeuttisten yhteisöjen taustoista, kehityshistoriasta ja kehittämisstrategiasta kiinnostuneille, alan ammattilaisille ja opiskelijoille. Psykiatriset terapeuttiset yhteisöt edustavat terapeuttisten yhteisöjen prototyyppejä, jotka ovat olleet esikuvina useille myöhemmin perustetuille yhteisöhoidollisille yhteisöille.
Maxwell Jonesin Dingeleton Hospitalin terapeuttisessa yhteisössä kehitettiin 1960 -luvun alussa yhteisöllinen avohoidon malli, jonka keskeiset piirteet ovat tunnistettavissa myös tämän päivän yhteisöllisessä avohoidossa.
Yhteisöllisyyden merkitys tiedostetaan nykyisin laajasti hoidon, kuntoutuksen, kasvatuksen ja opetuksen kehittämisessä. Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa kuvataan yhteisöllistä toimintakulttuuria tavalla, joka voisi kuvata myös perinteistä terapeuttista yhteisöä.
Yhteisön toimintakulttuuri on (…)kokonaisuus, joka rakentuu työtä ohjaavien normien ja toiminnan tavoitteiden tulkinnasta, (…)yhteisön osaamisesta ja kehittämisestä, (…) vuorovaikutuksesta, ilmapiiristä, arkikäytännöistä ja oppimisympäristöistä.( Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014,26)
Yhteisöllisyydessä on kysymys ihmisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja sen hyödyntämisestä oppimisen ja kuntoutumisen palveluksessa. Terapeuttisen yhteisön historia paljastaa kuinka kaikkien yhteisön jäsenten, potilaiden, henkilöstön ja johdon vuorovaikutus ja yhteistyö saadaan toimimaan terapeuttisesti ei vain potilaille vaan myös henkilöstölle.