Harri Huhtamäki analysoi kuuntelemisen kulttuureja alkaen fonografin keksimisestä päätyen nykyiseen maailmanlaajuiseen ääniteollisuuteen, jossa pyörii valtaisat summat rahaa. Miten radio, äänilevy ja elokuva liittyivät toisiinsa ja muokkasivat kuuntelemisen kulttuureja vuosien saatossa.
Tekijänä hän kertoo myös omista ohjelmistaan, joita on yli 200. Miten ne ovat syntyneet, miten ne on tehty ja miten ajattelu ja taidot kehittyivät. Kirja sisältää paljon mielenkiintoisia kuvia Ylen radioateljeen ja Harri Huhtamäen työstä.
Radioateljee oli kohtauspaikka, jossa vuosien 1979–2017 työskenteli kymmeniä käsikirjoittajia, ohjaajia, muusikoita ja näyttelijöitä, myös ulkomaisia. Huhtamäki tuottajana ja tekijänä oli ainoa vakituinen, kaikki muut olivat freelancereita.
Kirjassa Huhtamäki esittelee erikseen Radioateljeen tuottamista, käsikirjoittamista, ohjaamista, näyttelijöiden kertojan rooleista, musiikin tekemistä sekä äänimaisemien konstruointia. Kirjan lopussa hän analysoi ateljeen roolia media-antropologisesti eli vallankäytön konteksteissa.
Kirjan tekijä sai tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon vuonna 2016. Näin tiedonjulkistamisen neuvottelukunta perusteli:
Radioateljeen tuottaja, teatteriohjaaja, filosofian maisteri Harri Huhtamäelle myönnetään elämäntyöpalkinto radiodokumenttien, featureiden sekä ääniteosten kehittämisestä ja tuottamisesta sekä Radioateljeen perustamisesta.
Harri Huhtamäki on suomalaisen radiofeaturen uranuurtaja ja monipuolinen tekijä. Hän aloitti radiodokumenttien ja featureiden tekemisen vuonna 1979 – aikana, jolloin lajityyppiä ei Ylessä vielä varsinaisesti tuotettu. Huhtamäki lähti kehittämään tuotantoa Radioateljeessa freelance-tekijöiden avulla ja on kouluttanut tekijöitä systemaattisesti koko Radioateljeen toiminnan ajan. Hänen kirjansa Radion viisi tietä (Like 1993) oli tärkeä avaus. Hän on myös luonut Radioateljeelle mittavan kansainvälisen tekijäverkoston.
Huhtamäki on tuottanut tähän mennessä yli 900 pitkää radiofeaturea, joista hän on itse ohjannut yli 200. Kukin ohjelma on uniikki teos, jossa yhdistyvät tieto ja akustinen kokemus. Radioateljeen ohjelmia on lähetetty yli 30 maassa ja Radioateljeen tuotanto on voittanut lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja kuten Prix Futuran pääpalkinnon (1989), Kritiikin kannukset (1990) ja Prix Italian (2011) sekä lukuisia kunniamainintoja.
Huhtamäki on onnistunut yhdistämään ohjelmiston laajan ja tiedollisesti pätevän sisällön esteettisesti ja teknisesti korkeaan laatuun. Huhtamäen näkemyksellinen tapa yhdistää tiedonvälitys ja taiteellinen lähestyminen, kansainvälinen verkostoituminen ja luottamus itsenäiseen työskentelyyn on rakentanut perustaa monipuoliselle äänitaiteen kehittämiselle. Huhtamäki on haastanut käsitykset siitä, mitä kuunnelma, dokumentti, äänitaideteos tai tietoa välittävä radio-ohjelma voi olla, ja omalla esimerkillään luonut uutta ajattelua suomalaiseen radiotuotantoon ja tiedonvälitykseen vuosikymmenien ajan.
Huhtamäki sai Suomen Kulttuurirahaston eminentia-apurahan tätä kirjaa varten 2018.
