Alakulttuuritalo Asu: Äänite Vuosi: 2023, 22.09.2023 Kieli: Englanti
Pekka Toivonen Ensemblen kolmas studioalbumi ”Sketches of Pain” käsittelee elämän nurjaa puolta: addiktioita ja itsetuhoisuutta, mutta myös universaalia yhteenkuuluvuutta — ja jopa värioppia
– Tämä musiikki on semioottista. Erilaisten tunteiden tosiasiallista kanavointia, siis taidetta, arvioi Toivonen.
Projekti lähti liikkeelle jo vuonna 2018, kun Toivonen vietti talven Sevillassa. Silloin ei tosin kirjoitettu vielä nuottiakaan.
– Andalusialaiset värit, maisemat ja mielentila tulivat mukaan alitajuisesti viime studiosessioissa. Yhdistimme espanjalaisen energian suomalaiseen melankoliaan – ja viime aikojen järkyttäviin huonoihin uutisiin, Toivonen viittaa kokemiinsa tragedioihin.
Levyllä soittaa suomalaisia huippumuusikoita, kuten Teosto-palkittu Okko Saastamoinen (rummut), kulttibändi Mopon Eero Tikkanen (basso), kapellimestarinakin toiminut Saku Mattila (oboe) ja suomen kiireisimpiin freelance-muusikoihin lukeutuva Tatu Ahola (sello).
– Saksofonia kuullaan yhden nuotin verran (Ukko Heinonen). Meidät kategorisoidaan jazz- yhtyeeksi, mutta tämänkertaisen kuulokuvan perusteella sanoisin, että siitäkin kahleesta on luikerreltu irti. Musiikkia mitä musiikkia, Toivonen summaa.
Avausraita ”Born;Bells;Blease” on tehty yhteistyössä legendaarisen DJ Tixan kanssa. Luomuinstrumentit yhdistyvät elektroniikkaan synnyttäen sinfonista teknojazzia.
Myös ”I’m OK” on Tixan ja Toivosen yhteistyö. Valaiden kommunikoinnista ammentava kappale käyttää hyväkseen ns. shadowing-tekniikkaa; se on soitettu valaiden laulun päälle. Teos päättyy Tixan spoken word -käännökseen (valas–englanti).
”Sketches of Pain” syntyi mitä suuremmissa määrin livetilanteessa studiossa.
– Lähes kaikki ”lappubiisit” rankkautuivat ulos. Musiikin pitää olla elävää, tunnepitoista ja totta, Toivonen toteaa.
Poikkeuksen tekevät pienieleinen hittibiisi ”Pohtio” sekä levyn päättävä ”Väriympyrä” – Toivosen säveltämässä teoksessa jokainen yhtyeen soitin edustaa yhtä väriympyrän väriä, piano valkoista ja mustaa.
– Vanhana graafikkona olen pitkään ollut kiinnostunut siitä, miltä värit kuulostavat. Tässä on tutkimusmatkani tämänhetkinen huippu. Se edustaa myös hienosti yhtyeemme sointia; mehua ja myrkkyä. Siinä missä yksittäiset värit ja niiden yhdistelmät ovat kauniita ja harmonisia, kaikki värit sekoittamalla syntyy – tietenkin – ehtaa freejazz-mutaa.
