Redan som barn vistades jag ofta i skogen. Då var det äventyr och kurragömmalekar med kompisarna bland de storvuxna ormbunkarna. Kanske lade jag inte ens då märke till skogens skönhet. Den var ju så självklar.

Som vuxen hittade jag tillbaka till barndomens landskap. Och det var tack vare kameran som jag upptäckte växterna på riktigt. Ormbunkarna älskar jag fortfarande men nu ser jag också så mycket mer: De små skira blomstren, de stora mossiga träden. Ibland händer det att jag möter ett djur eller fler. Kanske en hel flock med djur.

Jo lapsena oleskelin usein metsässä. Seikkailtiin ja leikittiin piilosta suurten saniaisten keskellä. Silloin en edes huomannut metsän kauneutta. Sehän oli itsestään selvyys.
Aikuisena löysin takaisin lapsuuteni maisemiin. Kameran avulla oivalsin kasvit oikeasti. Saniaisia rakastan edelleen mutta nyt näen myös niin paljon muuta. Pienet hennot kukkaset, suuret sammalleiset puut. Silloin tällöin törmään yhteen tai muutamaan eläimeen. Ehkä kokonaiseen laumaan.