Omakustanneromaani Kukaan ei huomaa mua ottaa kantaa viime vuosien kouluväkivaltaan. 15-vuotiaan Riston paha olo johtaa rajuihin purkauksiin koululaisen lähiympäristössä. Tamperelainen luokanopettaja Meri joutuu kohtaamaan rajallisuuteensa törmätessään Ristoon. Kevätlukukaudella Merin opettajuus kyseenalaistuu, luokan ohjailun keinot hukkuvat ja toiveena on löytää työnohjausta. Merin isosisko, Eeva muokkaa suomalaista koulua yhä paremmaksi Koulun Kehittämiskeskuksessa prameasti Tampereen keskustorin kansallismaisemassa. Eeva kurkottaa pätkätöistä väitöskirjan avulla asiantuntijan uralle. Elämä kolhii ja pakottaa miettimään elämän pohjaväriä. Kuvataide tarjoaa sisältöä ja moniarvoisuutta työpainotteiseen elämään. Sisarusten äiti on entisajan kauppias, jonka huolestuttaa kiireisiä tyttäriä. Vanhenevan äidin ääni hukkuu taustalle. Miten koulun pitäisi auttaa huonosti voivaa lasta? Huolen harmaa vyöhyke ilmaistaan, mutta auttaminen voi jäädä hitaasti toimivan koneiston rattaisiin. Riston hätä pikkusiskosta muistuttaa, että koko perheen tilanteen pitää kohentua. Meri sukeltaa kesän Firenze-lomalle ja mökkijärveen. Nukkekurssi muistuttaa rakkaasta harrastuksesta. Syyslukukaudella poukkoilu työssä jatkuu. Irtiotto nukketaiteilijan rooliin antaa välimatkaa. Paluu koulun vaatii yhteistyön opettelua. Kirja on julkaistu joulukuussa 2010 Tutkiva opettaja -sarjassa Jyväskylässä ja syksyllä 2011 Tampereella korjattuna painoksena.