Pääkaupunki on aina houkutellut muuttajia läheltä ja kaukaa. Se on tarjonnut työtä ja tomeentuloa maaseudun vähäväkisille, kun elannon hankkiminen kotiseudulla on käynyt vaikeaksi. Runsaat sata vuotta sitten maassa oli vielä torpparilaitos. Maattomien ihmisten mahdollisuudet menestyä maaseudulla olivat vähäiset. Monet tulivatkin siihen tulokseen, että oli parempi muuttaa Helsinkiin kuin jäädä paikalleen vuokramaan viljelijäksi tai palkolliseksi.

Eräs muuttohaluinen aviopari oli muonamies Kalle Kallenpoika ja hänen puolisonsa Eva Sofia Valtonen Kärkölästä. He pakkasivat vähäiset tavaransa sekä pukivat lapsensa matkakuntoon ja muuttivat 1800-luvun viimeisinä vuosina Helsinkiin.

Pääkaupungissa perhe kasvoi edelleen ja osa lähti jo maailmalle. Tämä pikku kronikka kertoo jäljelle jääneistä kuudesta lapsesta sekä heidän vanhemmistaan. Valtosten pikku yhteisö olisi voinut olla tuiki tavallinen perhe, joka eli väritöntä arkipäivää ilamn sen kummempia tapahtumia. Mutta kuten kaikki maamme perheet, sekin joutui viime vuosisadan ensipuoliskolla Suomen historian pyörteisiin. Sen vaiheista muodostui monivaiheinen tarina, joka sisältää mm. Viaporin kapinan ja neljä sotaa, mutta tämän lisäksi myös vähemmän dramatiikkaa sisältäviä rauhallisempia aikoja, jolloin tämäkin suku omalta osaltaan rakensi maatamme.