Eletään 1950- ja -60-lukua pohjoisessa. Silloin vielä kotkistakin maksettiin tapporahoja, samoin kuin ketuista.

Pienen ja syrjäisen Lapin kyläkoulun pihalta onnistui vapautumaan eräs vangittu kotkanpoikanen, joka ei lähtenytkään maailmalle kaltaistensa tavoin. Kotkanpoikasen vanhemmat oli surmattu ja sisar viety kaukaiseen eläintarhaan. Kotka sai lapsilta nimen Koukkunokka.

Kyläyhteisössä oli useita kuuluisia erämiehiä. Heitä ihasteli kansakoulua alaluokkia käynyt poika Olavi, jolla oli jo vimmattu halu tulla tosi erämieheksi. Hän oppikin jo lapsena erämiehelle kuuluvat tiedot ja taidot.
Mutta hänelle rupesi salakavalasti kasvamaan myös halu luonnonsuojeluun. Ja se jos mikä oli siihen aikaan asia, jota ei passannut ääneen lausua.

Ylväs kotka eleli vuosia kylän ympäristössä ja katseli asukkaiden kovaakin kamppailua jokapäiväisestä toimeentulosta.
Vuosien kuluessa Koukkunokasta tuli tunnettu ja arvostettu kotka, joka löysi lopulta oman paikkansa luonnossa ja sai elää rauhallista sille kuuluvaa elämää kylää ympäröivässä laajassa kairassa.

Sodankyläläinen eräkirjailija Yrjö Suutari on julkaissut kaikkiaan toistakymmentä eräkirjaa.