Vihreän päänsäryn nimekäs kirjoittajakaarti luotaa taiteen ja luonnon välisiä suhteita. Professori Yrjö Sepänmaan mukaan elävien kasvien käyttö on yksi vihertaiteen tunnuspiirre, mutta sen piiriin voidaan lukea myös vihersisustuksen ja maisema-arkkitehtuurin kaltaisia ilmiöitä: viherseinät ja -katot sekä laajemmat viherympäristöt kuuluvat tarkastelun piiriin. Toisen asteen vihertaidetta, taidetta taiteesta, ovat kasvien valokuvaus, piirtäminen ja maalaus.

Kirjassa vihertaide lomittuu muihin ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta käsitteleviin teoksiin. Teos ottaa käyttöön uuden vihertaiteen käsitteen, jonka tuntomerkkejä ovat vihreys ja elävyys. Aines on elävää tai ainakin eloperäistä (kuten kuivakasvit tauluina tai herbaariossa); oikeita kasveja jäljitellään tekokukin, - puin ja -nurmin.