Kasvit saavat Suomen lievästi happamista peltomaista riittävästi rautaa (Fe) kasvuunsa. Peltoviljelyssä raudan puutosta esiintyy kalkkipitoisissa maissa, koska raudan liukoisuus alenee nopeasti maan pH:n kohotessa. Myös kasvihuoneviljelyssä voi esiintyä raudan puutosta. Raudan liukoisuutta voidaan lisätä käyttämällä synteettisiä kelatointiaineita kuten etyleenidiaminitetraetikkahappoa (EDTA) tai etyleenidiimonobis(2-hydroksyphenyyli)etikkahappoa (EDDHA). Kelatointiaineet ovat kuitenkin kalliita (EDDHA) tai niiden biohajoaminen on hidasta (EDTA). Pysyvyys maaperässä voi lisätä haitallisten raskasmetallien, kuten kadmiumin ja lyijyn, liukoisuutta ja siten niiden huuhtoutumisriskiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin biohajoavien kelatointiaineiden (etyleenidiaminidisukkinaatti, EDDS) muodostamien rautakelaattien soveltuvuutta salaatin ja raiheinän raudan lähteeksi sekä kelaattien vaikutusta muiden alkuaineiden ottoon ja liukoisuuteen maassa. Verranteina käytettiin EDTA:ta ja EDDHA:ta. Tulokset osoittivat, että biohajoavat kelaatit (Fe-EDDS(S,S) ja stereoisomeerien seos, FeEDDS(mix), jossa 25 % [S,S]-EDDS, 25 % [R,R]-EDDS ja 50 % [S,R]/[R,S]-EDDS) turvasivat salaatin ja raiheinän raudansaannin kvartsihiekassa yhtä hyvin kuin Fe-EDTA ja Fe-EDDHA, riippumatta hiekan pH:sta. Tulosten perusteella biohajoava [S,S]-EDDS voisi olla kasvihuoneviljelyssä potentiaalinen kelatointiaine raudalle, kun kasvualustana on kivivilla. Vaikka [S,S]-EDDS hajoaa maassa nopeasti, voitaisiin kasvihuoneissa yleisesti käytetyn tippukastelun avulla todennäköisesti ylläpitää riittävä Fe-EDDS(S,S):n pitoisuus kasvien raudan saannin turvaamiseksi. Kalkkipitoisissa maissa Fe-EDDS(S,S):n teho oli heikompi, mutta Fe-EDDS(mix) kasvatti salaatin rautapitoisuuden samalle tasolle kuin Fe-EDDHA, kun lannoite annettiin tippukastelun tapaan kaksi kertaa viikossa. Kalkkipitoisessa maassa [S,S]-EDDS biohajosi 28 vuorokaudessa. EDDS(mix) oli heikommin biohajoava ja 10 % lisätystä määrästä oli jäljellä 56 vuorokauden jälkeeen, kun mittarina käytettiin kelatoituneita raskasmetallipitoisuuksia (Fe, Mn, Zn, Cu, Co, Ni, Cd ja Pb). Raudan puutos kasvatti salaatin mangaanipitoisuutta kvartsihiekassa ja kalkkipitoisessa maassa, kun taas rautakelaatit pienensivät sitä. Samoin tapahtui sinkin ja kuparin pitoisuuksille happamassa kvartsihiekassa. EDDHA vaikutti todennäköisesti myös salaatin hormonitasapainoon alentaessaan salaatin sinkki- ja mangaanipitoisuuksia enemmän kuin muut kelaatit. Raudan saatavuus vaikutti vain vähän raiheinän ravinnepitoisuuksiin. Salaatilla tutkittiin myös kelatointiaineiden vaikutusta happiradikaaleja vähentävien entsyymien (askorbaattiperoksidaasi, guajakoliperoksidaasi, katalaasi, Cu/Zn-superoksididismutaasi ja Mn-superoksididismutaasi) aktiivisuuksiin. Raudan saatavuus vaikutti salaatin askorbaattiperoksidaasin, guajakoliperoksidaasin ja katalaasin aktiivisuuksiin, ja vaihtelu sinkin, kuparin ja mangaanin pitoisuuksissa puolestaan Cu/Zn- ja Mn-superoksididismutaasin aktiivisuuksiin. Kalkkipitoisessa maassa EDDS ja EDTA lisäsivät tutkituista raskasmetalleista (Fe, Mn, Zn, Cu, Co, Ni, Cd ja Pb) sinkin ja kuparin liukoisuutta eniten sen jälkeen kun Fe-EDDS ja Fe-EDTA -kompleksit hajosivat, mutta vain sinkkipitoisuus kasvoi salaatissa. EDTA kasvatti kadmiumin ja lyijyn liukoisuutta kalkkimaissa, mutta ei niiden pitoisuutta salaatissa. Happamassa kvartsihiekassa raudan heikko saatavuus lisäsi salaatin koboltti- ja nikkelipitoisuutta, mutta rautakelaatit alensivat pitoisuuksia.
