Tutkimus on ensimmäinen kokonaisesitys ihmisen ja hylkeiden vuorovaikutuksen historiasta ja hylkeenpyynnin menetelmistä Itämerellä, Laatokalla ja Saimaalla. Tältä osin teos paikkaa yhtä eurooppalaista kulttuurihistorian tutkimusaukkoa. Teoksessa on jäljitetty ja kuvattu Itämerellä käytetyt kymmenet hylkeenpyyntitekniikat. Tällä hetkellä tietotaito pyyntimenetelmistä on katoamassa samaan aikaan, kun kasvavaa Itämeren pohjoisosien hyljekantaa vaaditaan vähennettäväksi. Hylkeenpyynti ja sen menetelmien osaaminen ovat Euroopassa erityisesti suomalaisen, skandinaavisen ja virolaisen rannikkokulttuurin erikoisuus. Hylkeenpyyntikulttuuri on ollut eräs olennainen osa suomalaisesta ja suomenruotsalaisesta rannikkokulttuurista, joka on häviämässä ja muuttumassa. Teos tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman aina ajankohtaiseen ihmisen ja luonnonvaraisen eläimen suhteen selvittämiseen. Ihmisen suhtautuminen hylkeisiin on vaihdellut tasavertaisesta luontokappaleesta kaikin keinoin hävitettävään petoon, nykyisin myös eläin- ja luonnonsuojelun symboliin. Monitieteisenä ihminen-eläin -suhteen tarkasteluna sillä on myös annettavaa nykyiseen luonnon- ja elänsuojelukeskusteluuun. Siinä hahmotellaan myös ratkaisuvaihtoehtoja nykyisille hylkeiden ja kalastuksen välisille ongelmille sekä hylkeiden suojelulle