Suurvallat ovat kautta aikojen käyttäneet häikäilemättömästi niin taloudellisia kuin sotilaallisiakin keinoja omien intressiensä ajamiseksi. Muun muassa sodat, disinformaation levittäminen ja suoranainen tiedon vääristely ovat kuuluneet ja kuuluvat edelleenkin vallanpitäjien keinovalikoimaan. Tuoreena ja räikeänä esimerkkinä toimii maailman johtavan suurvallan valehteleminen Irakiin suuntautuneen hyökkäyksen motiiveista.

Kylmä sota on ohi, mutta likainen peli kulissien takana jatkuu. Julkisen mielipiteen ohjailemiseksi valtiot ja niiden sisällä toimivat organisaatiot pimittävät tietoa ja toimivat aktiivisesti sekä keinoja kaihtamatta tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Liikaa tietävät toisinajattelijat, kuten Anna Politkovskaja, raivataan tieltä, ja hyväuskoisen median avulla väestö pelotellaan kuuliaiseksi. Pahimmillaan sisä- ja ulkopolitiikan jatkeena käytetään valtion omia kansalaisia kohtaan suunnattua terrorismia. Kytkökset terroristeiksi luokiteltavien järjestöjen ja henkilöiden sekä valtion organisaatioiden välillä ovat häkellyttäviä.