Insinööriyliluutnantti Wolfgang Wollenweber lensi toisen maailmansodan aikana monilla eri lentokonetyypeillä. Kaksi hänen lentämäänsä konetyyppiä olisi tuskin voinut enempää poiketa toisistaan: kaksimoottorinen raskashävittäjä Messerschmitt Bf 110 ja suihkuhävittäjä Heinkel He 162. Lentokoulutuksen jälkeen Wollenweber komennettiin Hävittäjärykmentti 5:een Jäämeren rannalle. Hän lensi maineikkaassa "Mäyräkoiralentueessa" laivasaattueiden suojauslentoja Pohjois-Atlantilla sekä pommituslentoja Murmanskin alueelle. Hän ampui lyhyessä ajassa alas useita venäläiskoneita. Myöhemmin hän ilmoittautui vapaaehtoisena valtakunnanpuolustukseen sekä sai jatkokoulutuksen Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjään sekä Messerschmitt Me 163 -rakettihävittäjään. Ehkä jännittävimmät sotalentonsa Wolfgang Wollenweber lensi sodan lopussa Heinkel He 162:lla lentueenpäällikkönä suihkuhävittäjillä varustetussa Hävittäjärykmentti 1:ssä. Kolmannen valtakunnan johdon utopistisissa kuvitelmissa jopa Hitler-nuoret olisivat lentäneet tällä vallankumouksellisella lentokoneella, joka sai siksi nimen Volksjäger eli Kansanhävittäjä. Täysin uudenlainen, erittäin lyhyessä ajassa ja raaka-ainepulan vallitessa rakennettu lentokonetyyppi asetti kuitenkin niin kovat vaatimukset kokeneillekin lentäjille, että useimmat heistä kuolivat jo ensimmäisellä lennollaan maahan syöksyessään. Niinpä onkin lähes ihme, että Wollenweber lensi neljätoista kertaa He 162:lla ja selvisi hengissä. Valtakunnankotka kertoo viimeisen vielä elossa olevan ja tällä erikoislaatuisella koneella lentäneen aikalaisen tarinan.