Traaginen ja julma Rikhard III on Shakespearen kuningasnäytelmistä kuuluisin.

RIKHARD:
Valo hohtaa sinisenä,
puoliyö on ohi. Kylmä pelon hiki peittää vapisevan lihan.
Mitä minä pelkään? Itseäni? Olen yksin, Rikhard
rakastaa Rikhardia, täällä on siis minä ja minä,
Onko täällä murhaaja? Ei ole. Kyllä on, se olen minä!
Pakene siis. Ketä, itseäsi?

Rikhard tiedostaa intohimonsa pahaan. Onko se perimää vai Luojan asettama selviytymiskoe? Tuonpuoleisen säie välähtää kun Rikhard herää teltassaan ennen lopullista taistelua. Skitsofreenisyys, tarkkanäköisyys, intohimo ja äärimmäinen kylmäverisyys ovat läsnä samanaikaisesti, sanoo Kalle Holmberg esipuheessaan.