Kiihkeä ruusujen sota kiertyy kohti veristä päätöstään, jossa kukaan ei ole turvassa. Valta tempautuu kädestä toiseen, puolta vaihdetaan häikäilemättä.

GLOUCESTER:

Vajoaako Lancasterin valtaa himoitseva veri maahan?

Minä kuvittelin, että lentoonhan se nousee.

Kas kun miekka itkee Henrik-paran kuolemaa.

Vuodattakoot noita punaisia kyyneliä kaikki,

joiden mielessä on Yorkin huoneen tuho.

Jos sinussa on vielä kipinänkään verran elämää,

niin mene helvettiin ja kerro terveisiä –

pistää vielä kerran

sillä minussa ei ole sääliä, ei pelkoa, ei rakkautta.

Ruusujen sota kiertyy kohti veristä päätöstään Shakespearen kolmannessa Henrik-näytelmässä, joka jatkaa tarinaa suoraan toisen osan lopusta ja päättyy uhkaavasti siihen, mistä Rikhard III alkaa. Kuningas Henrikin ympärillä valta tempautuu kädestä toiseen, puolta vaihdetaan häikäilemättömästi. Kukaan ei ole turvassa kun punainen ja valkoinen ruusu ottavat yhteen. Inhimillisen heikon Henrikin ja Yorkin poikien rinnalle nousevat soturikuningatar Margareetan, verikoura Cliffordin ja kuninkaantekijän, Warwickin herttuan voimahahmot.

Esipuheen on kirjoittanut Henrik VI -näytelmiin perustuvan teatteriesityksen Raivoisat ruusut – kronikka vallasta ohjannut Ritva Siikala.