Sinistä forellia ja mustia tryffeleitä. Herkkusuun kasvatus on vuonna 1953 ilmestynyt mieltä ja vatsaa lämmittävä kirja syömisen ja juomisen taiteesta. Teos on kiehtova makuelämäkerta, joka on täynnä muistoja hyvän ruoan ja hienojen viinien maailmasta, Euroopan gastronomian sancta sanctorumista, ajalta jolloin la haute cuisine kukoisti.

Joseph Wechsberg vie lukijansa paikkoihin, jotka Michelinin oppaan harkituin sanoin ovat "erikoismatkan arvoisia", paikkoihin, joissa lukija saa maistella lajinsa viimeisten suurten keittiöpäälliköiden viisaita ja hienostuneita sanoja.

Lue lisää kirjailijasta: Joseph Wechsberg syntyi Itävalta-Unkarissa, nykyisen Tsekin tasavallan alueella elokuussa 1907 juutalaiseen pankkiiriperheeseen. Hän suoritti Prahan yliopistossa lakitieteellisen tutkinnon, opiskeli Wienin konservatoriossa, Pariisiin Sorbonnessa ja täydensi muodollista koulutustaan matkustelemalla maailman ympäri laivamuusikkona.

Wechsberg puhui kuutta kieltä ja aloitti kirjoittamisen saksaksi, jatkoi sitten tsekin kielellä, sen jälkeen ranskaksi ja lopulta englanniksi, jota hän osasi vain vähän muuttaessaan Amerikkaan vuonna 1938. Muutamia vuosia myöhemmin hänestä tuli Yhdysvaltojen kansalainen. Hän kuoli vuonna 1982.

Wechsbergillä oli vaikuttava valikoima ammatteja: oltuaan joitakin aikoja lakimiehenä, konserttiviulistina, valokuvaajana, teatterin palkattuna taputtajana, olutpanimon myyntiedustajana, Michelinin oppaan tarkastajana ja croupierina, hän toimi sanomalehtimiehenä ja sotilaana. Neljänneksen elämästään Wechsberg vietti sotilasunivormussa, ensin upseerina Tsekkoslovakian armeijassa ja myöhemmin aliupseerina Yhdysvalloissa. Toisen maailmansodan aikana hänen asemapaikkansa oli Euroopassa.

Myöhemmin Wechsberg matkusti säännöllisesti Amerikan ja muiden maiden väliä reportterina ja ulkomaankirjeenvaihtajana eikä hän ollut koskaan liian kiireinen poiketakseen reitiltä satoja kilometrejä tai ylittääkseen maiden rajoja jotta voisi lounastaa suosikkiravintolassaan. Nämä innoittavat kohtaamiset la haute cuisinen kanssa saivat Wechsbergin kirjoittamaan nauttimastaan hyvästä ruoasta ja hienoista viineistä.