Afroamerikkalainen Nobel-kirjailija Toni Morrison on saanut laajalti tunnustusta vahvasta historiallisesta vastuuntunnosta, mikä Morrisonin työssä ilmenee Yhdysvaltain mustan väestön kokemuksien käsittelynä.

Wang Lein väitöskirja eroaa aiemmista Morrisonin fiktiota käsittelevistä psykoanalyyttisista tutkielmista siten, että objet a:ta ei ole tätä ennen yhdistetty nimenomaan orjuudesta aiheutuviin traumoihin.

Väitöskirjassa Morrisonin tuotantoa analysoidaan ranskalaisen psykoanalyytikon ja psykiatrin Jacques Lacanin teorian avulla. Lacan tarjoaa keinoja ihmismielen tutkimiseen ja määrittelee objet a:n asiaksi, jonka subjekti kadottaa pysyvästi siirtyessään varhaislapsuudessa symbolien eli kielen maailmaan. Tapahtuma jättää kuitenkin jälkeensä syvän, sanoinkuvaamattoman kaipauksen, joka ohjailee ihmisen haluja.

Objet a:n avulla Morrisonin tuotantoa voidaankin tutkia uudesta näkökulmasta ja ymmärtää siinä esiintyvää äitiyden roolia mustien identiteetin muodostumisessa. Kirjassaan Minun kansani, minun rakkaani (Beloved) Morrison luo termin rememory ilmentämään kulttuurisen trauman mieleen palautumista.

Tutkimuksessa esitetään, että rememory on seurausta mustan äitiyden puutteellisuuksista, jotka johtuvat perheiden hajottamiseen perustuvasta institutionaalisesta orjuudesta. Äidin sanattomuuden aiheuttama trauma samanaikaisesti sekä vieraannuttaa mustan äidin ja hänen lapsensa toisistaan että vetää heidät vääjäämättömästi takaisin yhteen.

Ihmiset ovat ammentaneet lohtua ja ymmärrystä Morrisonin teoksista, joista on muodostunut eräänlaista terapiaa sekä Yhdysvaltain afroamerikkalaisille että Morrisonin muillekin lukijoille kautta maailman.