Väitöstutkimuksen keskiössä on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöiden työhön sitoutuminen. Tutkimuksessa on diskurssianalyysin keinoin selvitetty, minkälaisia merkityksiä ja diskursseja työntekijät konstruoivat työhön sitoutumisesta ja miten he tulkitsevat suhdettaan työhön. Mielenkiinnon kohteena on ollut myös työntekijöiden konstruoima jännitteinen tulkinta työhön sitoutumisesta sekä se, mitä seurauksia työhön sitoutumisen kerronnalla voidaan tulkita olevan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan organisaatioille ja institutionalisoidulle hoivalle. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2005-2007 kerätystä kirjoitetusta (14 kpl) ja suullisesta (19 kpl) työhön sitoutumisen kerronnasta.

Työhön sitoutumisen merkitykset ja diskurssit osoittavat, että hyvinvointityöhön sitoutuminen on moniulotteinen ja monimerkityksellinen ilmiö. Hyvinvointityöntekijät konstruoivat työhön sitoutumista ensinnäkin pohtimalla hyvinvointityön subjektiivista merkitystä ja luovat näin pohjan työhön sitoutumiselleen. Keskeisinä työhön sitoutumisen merkityksinä korostuivat myös hyvinvointityön arvot ja eettisyys, ammatillisuus ja asiakaslähtöisyys sekä työn ja työelämän laatuun liittyvät seikat. Työntekijät tulkitsivat työhön sitoutumista edelleen työhyvinvoinnin ja perheelle annettujen merkitysten kautta. Hyvinvointityöntekijöille on ominaista sekä perhe- että työkeskeisyys, mutta muun muassa heikosti toimiva organisaatio, jossa työn tavoitteisiin pääseminen estyy, voi aiheuttaa kuormittavuutta työhön ja heikentää sitoutumista. Työhön sitoutuminen muuttuu myös yhteiskunnan, työelämän ja institutionalisoituneen hoivan tuottamien ehtojen muuttuessa. Tämä työhön sitoutumisen moninaisuus, muuttuvuus ja monimerkityksellisyys ovat haaste ennen kaikkea organisaatioille, hyvinvoinnin palvelujärjestelmälle sekä näiden hallinnoinnille ja ohjaukselle.

Tulosten mukaan työhön sitoutumisen aikaisemmat teoreettiset mallinnukset eivät riitä sellaisinaan kuvaamaan hyvinvointityöhön sitoutumista, sillä niissä ei ole riittävän kokonaisvaltainen näkökulma työntekijän ja työn väliseen suhteeseen. Mallinnuksissa ei myöskään ole riittävästi huomioitu sitoutumisen edellyttämää vastavuoroisuutta ja luottamusta, työntekijän muita elämänosa-alueita tai hyvinvointityölle tärkeää ammatillisuutta ja asiakassuhdetta. Hyvinvointityöhön sitoutumista tuleekin tarkastella useiden eri merkityksiä ja suhteita sisältävien ulottuvuuksien kautta. Näitä ulottuvuuksia ovat työntekijän ja organisaation suhteen lisäksi työntekijän henkilökohtainen suhde hyvinvointityöhön, työntekijän suhde omaan ammatillisuuteen ja asiakkaisiin sekä työntekijän suhde hyvinvointityön institutionalisoituneisiin rakenteisiin.