Teos valottaa tolstoilaisuuden vaikutusta Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Kirjailija Leo Tolstoi kehitti oman kristinuskon tulkintansa, joka heijastui elämänkäytäntönä laajalle hänen oman lähipiirinsä ulkopuolelle. Tolstoi pohdiskeli taiteen roolia ihmisyhteisössä ja vaikutti siten taidefilosofina. Tolstoin ajatuksia teki Suomessa tunnetuksi erityisesti kirjailija Arvid Järnefelt, jonka lähipiirissä tolstoilainen ajattelu vaikutti kuvataiteisiin.
Teoksessa tarkastellaan tolstoilaisuutta monitieteellisesti kirjallisuuden, taidehistorian ja uskontotieteen näkökulmista. Kirjassa kerrotaan, kuinka suomalaiset Tolstoin ajatuksista kiinnostuneet matkustivat Venäjälle Tolstoita tapaamaan sekä kirjoittivat tälle kirjeitä. Teoksessa selvitellään, kuinka tolstoilaisuus välittyi Suomeen ja ilmeni Suomen kirjallisuudessa. Samaten esitellään tolstoilaisen elämäntavan valinneita kulttuurivaikuttajia, Arvid Järnefeltin ohella tunnetuimpana Isohiiden veljekset. Kuvataiteessa tolstoilainen ajattelu vaikutti etenkin Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön aihevalintoina ja käsittelytapoina. Kirjan taiteilijakatsauksissa tarkennetaan kuvataiteilijoiden suhteita tolstoilaisuuteen. Tolstoilaisuuden vaikutusta tarkastellaan mm. Emil Cedercreutzin, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Eero Järnefeltin ja Venny Soldán-Brofeltin taiteessa.
Teos liittyy Gallen-Kallelan Museossa kesällä 2010 järjestettyyn Tolstoilaisuus Suomessa
-näyttelyyn.