Olennaisena osana Euroopan unionin kokonaisuutta on sen talous- ja rahaliitto (Economic and Monetary Union, EMU). Suomi on ollut mukana talous- ja rahaliiton yhteisvaluuttavaiheessa eli kolmannessa vaiheessa sen alkamisesta asti. Tutkimuksessa tarkastellaan oikeudellisesta näkökulmasta Euroopan unionin talous- ja rahaliiton vaikutuksia suhteessa Suomen valtiontaloudelliseen päätösvaltaan eli finanssivaltaan. Tutkimuksessa selvitetään niitä unionin talous- ja rahaliiton jäsenyydestä aiheutuvia oikeudellisia vaikutuksia ja reunaehtoja, jotka kohdistuvat Suomen julkista talousarviotaloutta koskevaan päätösvaltaan sekä samalla Suomen taloudelliseen täysivaltaisuuteen.
Talous- ja rahaliiton toiminta voidaan jakaa finanssipolitiikkaan ja rahapolitiikkaan. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan näistä osa-alueista nimenomaan finanssipolitiikkaa, jolla tarkoitetaan julkisen talouden tuloja ja menoja koskevia ratkaisuja. Talous- ja rahaliitossa finanssipolitiikkaa ohjataan poliittisen ohjauksen lisäksi oikeudellisesti sitovan sääntelyn avulla. Keskeisen perustan finanssipolitiikan oikeudelliselle ohjaukselle muodostavat EU:n perussopimusten määräykset sekä niitä tarkentavat niin sanotun vakaus- ja kasvusopimuksen normit. EMU:n kolmannen vaiheen valtioihin kohdistuu erityinen budjettikuri, jossa julkisen talouden alijäämän ja julkisen velan sallituille enimmäismäärille on asetettu tietyt viitearvot. Jäsenvaltioiden julkisten talouksien tasapainoisuus on EMU:ssa erityisen valvontamenettelyn kohteena ja liialliset julkisen talouden alijäämät voivat johtaa sanktioiden määräämiseen.
Euroopan unionin ja EMU:n jäsenyyden oikeudelliset vaikutukset ovat samalla EU-oikeudellisten oikeussäännösten vaikutuksia. Tutkimuksessa on esitetty oikeussäännösten vaikutusten kahtiajaon teoria, jossa vaikutukset jaetaan normatiivis-teoreettisiin ja tosiasiallisiin vaikutuksiin. Oikeussäännösten normatiivis-teoreettiset vaikutukset määrittyvät oikeusnormien perusteella, kun taas tosiasiallisissa vaikutuksissa on kyse henkilöiden tosiasiallisen käyttäytymisen ja toiminnan perusteella ilmenevistä vaikutuksista.
Talous- ja rahaliiton vakaussääntely rajoittaa oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna selvästi Suomen kansallisen finanssipolitiikan harjoittamisen mahdollisuuksia. Budjettikurinormit kaventavat erityisesti mahdollisuuksia julkisyhteisöjen velanottoon. EMU:n lisäksi Suomen valtiontaloudellista päätösvaltaa rajoittavat myös muut unionijäsenyyden velvoitteet, kuten esimerkiksi velvoite suorittaa unionille vuotuiset jäsenvaltion maksuosuudet. Euroopan unionin ja sen talous- ja rahaliiton jäsenyyden aiheuttamasta kansallisen finanssivallan kaventumisesta huolimatta jäsenyys on myös tietyssä mielessä laajentanut valtiontaloudellisen päätösvallan alaa, sillä unionin ja EMU:n jäsenenä Suomella on aikaisempaa laajempi oikeus osallistua ylikansallisen tason talousasioita koskevaan valmisteluun ja päätöksentekoon.
