Kafkan metsästäjä Gracchus on astunut maihin rautatiesiltojen alla, kun juna ohittaa Lontoon teollisuusalueet suunnatessaan kohti Liverpool Streetin asemaa. Frankfurtin junassa istuimen selkänojataskusta löytyneiden mainosten irtosloganit sirottuvat lukijan mieleen kuin louhimon kalkkipöly ohi kiitäville kukkuloille.

Maisemat tarkkaavat menneisyytensä läpi matkaajaa, joka näkee vaunun ikkunasta milloin 1660-luvun palavan Lontoon, milloin natsi-Saksan tuhoamisleirien synkät varjot.

Sebaldin runoissa ollaan jatkuvasti liikkeellä, mutta poraudutaan myös syvälle maahan, siivekkäiden fossiilien sijoille, hautoihin, teksteihin ja historian sedimentteihin. Saatamme kohdata tuulimyllytasangolla egyptiläisen purjeveneessään, nähdä Marienbadin taikakaupungista pakenevan Goethen tai Badenweilerin helteeseen nääntyvän Tšehovin ja kuunnella Berliinissä grönlantilaisen runoilijan Jessie Kleemannin höyhenpehmeää kuiskausta.

Sebaldilla on silmää elämän kummallisuuksille. Hän panee merkille Schipolin lentokentän aamuöisessä terminaalissa huolestuneina tirskuvat varpuset, näkee sarvikuonon nousevan ilmaan kalifornialaisessa kiintopallossa ja muistelee isoisänsä opetuksia Oinaan tähtimerkin suotuisasta tuulesta, joka tuo valoa omenapuille.

W.G. Sebald (1941–2001) syntyi Wertachissa Etelä-Baijerissa, opiskeli Freiburgin ja Manchesterin yliopistoissa ja muutti pysyvästi Englantiin 1970. Hän toimi kirjallisuuden professorina Norwichissa Itä-Anglian yliopistossa. 1990-luvulla Sebaldin proosateokset Vieraalla maalla ja Saturnuksen renkaat tekivät hänet kansainvälisesti yhdeksi tunnetuimmista saksankielisistä kirjailijoista. Koko kirjallisen uransa ajan Sebald kirjoitti myös runoja, joita hän julkaisi kulttuurilehdissä ja kolmessa runokirjassaan. Osa teksteistä löydettiin hänen kirjallisesta jäämistöstään ja julkaistiin postuumisti.