Sari Vuoriston novellikokoelma kuvaa herkkävaistoisesti mutta painavin lausein naisen suhdetta äitiyteen. Kipeitä kohtia koskettelevat tarinat kertovat lapsettomuudesta, lapsen menettämisestä ja kiusatun lapsen äidin surusta, mutta myös vanhemmuuden ilosta ja lasten kanssa vietetyn ajan onnesta.

Novellien naisilla on voimakas tarve pitää läheisistään kiinni; perhe säilyy, vaikka aika muuttaa perheenjäseniä. He kuvittelevat tuntevansa toisensa eivätkä osaa luopua käsityksistään. Novellit kuvaavat usein lyhyttä ajanjaksoa, jossa näennäisesti ei tapahdu paljoa. Suurimmat muutokset nähdään pään sisällä. Kuvattujen hetkien ulkopuolella elämä vyöryy henkilöiden yli. Vuoristo tarkastelee, miten kukin kantaa omaa taakkaansa.

Kerronta etenee hienovaraisesti, vaistot avoinna, ja paljastaa tunteiden tiheät kerrostumat. Vuoristo tavoittaa vähäeleisin piirroin sen, mikä kätkeytyy pinnan alle, syvimmälle piiloon. Laskettu aika asettaa elämän tärkeät hetket, syntymät ja kuolemat, lähekkäin ja sisäkkäin. Sen äänessä on hiljaista voimaa.