Suomessa monelle maahanmuuttajalle käy niin, että hän lopettaa kielen opiskelun huomatessaan, että kaikki kuitenkin puhuvat hänelle englantia. Lisäksi hän on ehkä kokenut, että suomalaiset eivät ole innokkaita opettamaan suomea, vaan päinvastoin haluavat itse harjoitella englannin puhumista hänen kanssaan. Olemme niin itsekkäitä! Vai olisiko niin, että emme jaksa ryhtyä vieraskielisen opettajaksi, koska koulussa saamamme äidinkielen opetuksen perusteella tiedämme, että kieliopillisia nimityksiä ja selittämistä olisi vähän liian paljon, jos toisen pitäisi oppia suomen kieli kunnolla eikä vain toistelemaan joitakin sanoja ja sanontoja?

Kirjan kirjoittaja halusi tilanteeseen korjausta ja alkoi laatia suomen kielen olemusta selostavaa tekstiään englanniksi, ikään kuin kirjoittaisi kirjettä ystävälle, jota hän rohkaisee opiskelemaan suomea. Kun näin alkunsa saanut teos oli ehtinyt 3. paranneltuun painokseen vuonna 2002, tekijä käänsi sen suomeksi ja käännätti venäjäksi. Tämä käsissä oleva kirja on suomennosversion 4. painos. Englannin- ja venäjänkielisistä versioista on vielä tarkoitus saada tätä uusinta suomenkielistä vastaavat painokset aikaan.

Tällainen minä-muotoon kirjoitettu kielioppikirja lienee ainut laatuaan koko maailmassa. Ne kielet ovat harvassa, joitten rakenteen periaatteista olisi mahdollista laatia vastaava kertomus. Tekijä toivoo, että hänen lähinnä yksin tai kaksin opiskeltavaksi tarkoittamistaan tuotoksista olisi lukuelämyksenä ja hakuteoksena suuri apu sekä sille onnettomalle maahanmuuttajalle, jonka pitäisi oppia suomea, että sille tavalliselle peruskoulun ja ehkä lukionkin käyneelle suomalaiselle, joka suostuisi opettamaan hänelle suomea. Opettelija tarvitsee suomen ja oman kielensä välisen sanakirjan.