Psykiatrisen potilaan, hänen läheistensä sekä terveydenhuoltohenkilökunnan välistä yhteistyötä tulee edelleen kehittää
Psykiatrisen hoidon painopisteen siirryttyä avohoitoon on tarvittu uudenlaisten auttamismenetelmien kehittämistä. Tavoitteena on, että psykiatrista hoitoa toteutetaan yhteistoiminnallisessa yhteistyössä psykiatrisen potilaan ja hänen läheistensä kanssa. Väitöskirjatutkimuksessa kuvattiin psykiatrisen potilaan, hänen läheistensä ja terveyden- ja sosiaalihuollon asiantuntijoiden välisen yhteistyöneuvottelun keskustelussa syntyviä kertomuksia. Tutkimuksen lähestymistapa oli narratiivinen.
Tutkitut yhteistyöneuvottelut eivät sisältäneet sellaista kertomisen kulttuuria, jossa potilaan kertomukselle annettiin tilaa. Yhteistyöneuvottelut olivat sekä asiantuntijalähtöisiä että yhteistoiminnallisia. Asiantuntijalähtöisessä yhteistyöneuvottelussa valta oli psykiatrisen hoidon asiantuntijoilla. Terveydenhuollon asiantuntijat kontrolloivat yhteistä kertomusta, heidän puheensa oli keskeytymätöntä yksinpuhelua ja tärkeää oli tietojen kerääminen. Asiantuntijoiden neutraalius oli ilmeettömyyttä ja eleettömyyttä, joilla he ulkoistivat itsensä yhteistyöneuvottelun ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi. Yhteistoiminnallisessa yhteistyössä vastuu ja valta hoidosta oli kaikilla siihen osallistuvilla. Yhteistyöhön osallistujat määrittelivät ja jakoivat yhteisen keskustelun kohteen ja heillä oli katsekontakti. Yhteistyö edellytti aikaa, jotta kaikilla oli mahdollisuus tuoda näkökulmansa keskusteluun. Terveydenhuollon asiantuntijoilta edellytettiin avoimia, perusteltuja kysymyksiä ja potilaan tilanteesta tekemiensä tulkintojen tarkistamista.
Psykiatrista yhteistyötä tulee kehittää potilaan tarpeista lähteväksi, tilaa tulee antaa potilaan kertomukselle, asiantuntijoilta tämä edellyttää ei-tietämistä ja tasavertaista asettumista yhteistyöhön potilaan ja hänen läheistensä kanssa