Hoitotyön laadun tutkiminen laadun rakenteellisia, prosessi- ja tulosulottuvuuksia yhdistelemällä on toistaiseksi ollut vähäistä. Tällaista tietoa tarvitaan tukemaan näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja hoitotyön kehittämistä. Väitöskirja
Ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa tapahtui 1990-luvulla useita hoitotyön laatuun vaikuttaneita muutoksia. Ikääntymispolitiikan tavoitteiden mukaisesti pitkäaikaishoitoa tuotettiin 1990-luvun lopussa vähemmän kuin sen alussa. Taloudellisen taantuman seurauksena henkilöstön määrä laski vuosikymmenen puoliväliin asti, mutta nousi sen jälkeen. Työvuorokohtaiset henkilöstömitoitukset olivat kuitenkin matalia. Myös henkilöstörakenne muuttui. Sairaanhoitajien ja perus-/lähihoitajien määrä kasvoi, kun taas vailla peruskoulutusta olevien määrä pieneni. Tässä tutkimuksessa ammatillisen toiminnan laatua arvioitiin tutkimalla hoitotyön kirjaamista. Tutkimuksessa käytettiin Senior Monitor -mittaria, jonka validiteetista ja reliabiliteetista saatiin näyttöä. Tutkimus osoitti, että laatua kehitettäessä asiakkaiden tarpeet on määriteltävä tarkasti, hoitotyölle on asetettava konkreettisia tavoitteita ja niiden saavuttamista on systemaattisesti arvioitava. Omaiset arvioivat hoitotyön laadun hyväksi. Omaisten ikä, koulutustausta ja osastolla käyntien määrä vaikuttivat laatuarviointeihin. Iäkkäimmät henkilöt, matalan koulutustason omaavat ja harvoin osastolla käyvät omaiset arvioivat hoitotyön laadun muita myönteisemmin. Omaiset olisivat kuitenkin halunneet osallistua asiakkaan hoitoon ja sen suunnitteluun nykyistä enemmän.