Kriitikko Émile Vuillermoz määrittelee dokumenttielokuvan näin: "Dokumentaari selittää tapahtumia, se paljastaa ne eleiden kautta. Se nostaa täyteen päivänvaloon kohtalon salaiset strategiat. Ihmiskunta ei ole koskaan omistanut yhtä voimakasta filosofisen tarkastelun työkalua."
1900-lukua ei voi ymmärtää ilman filmikameran siitä tallentamaa todistusta. Koko vuosisadan valtavasta kuva-aineistosta dokumenttielokuvat muodostavat erityisen painokkaan ja ratkaisevan osan. Dokumentaari oli nimittäin hallitseva laji elokuvan, uuden taiteen, ensimmäiset 15 vuotta. Sen kautta yleisöt eri puolilla maailmaa saivat ensimmäisiä välähdyksiä siitä, miten täysin erilaisia lähimmäisiä toisella puolella maapalloa eli. Dokumenttielokuvat olivat elintärkeä inhimillinen tekijä sotien aikana. Nykyään niillä on taas sosiaalinen tilaus. Dokumenteista on tullut kiihkeän mielenkiinnon kohde.
Peter von Baghin Vuosisadan tarina on kansainvälisestikin uraauurtava kokonaiskatsaus dokumenttielokuvan historiaan. Se etenee yksittäisten teosten kautta ja paljastaa, miten 1900-luku on kehkeytynyt filmillä. Lukija saa kokea jatkuvia oivaltamisen ja yllättymisen iloja huomatessaan että kamerat ovat todistaneet "kaiken" mikä 1900-luvussa oli tärkeää - ja että kaikkeen meille entuudestaan tuttuun ne ovat lisänneet särmiä, joita emme ole aiemmin tulleet edes ajatelleeksi. Vuosisadan tarina ravistelee lapsenuskoamme, jonka mukaan fiktio, sepite, on elokuvan muodoista kiehtovin.