Keskustelu Lapin koulutusalojen ja -paikkojen lakkauttamisesta on selkeä viesti aikuistuville nuorille siitä, että koulutukseen on hakeuduttava muualle. Tutkintokaan ei auta, jos vastavalmistuneena jää ilman työpaikkaa eivätkä työurat pääse lainkaan alkamaan. Näin tapahtui 1990-luvulla ja nykyisin 2010-luvulla koko Suomessa valmistuu nuoria aikuisia aloille, joilla ei ole töitä. ”Olen ajatellut, ettei tänne Lappiin jää kuin vanhukset ja niille hoitajat”, toteaa kirjassa esiintyvä kertoja.

Kirjassa tarkastellaan Lapin maaseudulta lähtöisin olevien nuorten elämänkulkua ja toimijuutta ajanjaksolla, joka ulottuu vuodesta 1990 vuoteen 2011. Entiset nuoret, naiset ja miehet, tarjoavat kertomuksissaan inhimillisen kosketuspinnan elämänkulkuun ja toimijuuksien rakentumiseen. Kirjassa kysytään, millaisia toimijuuden tiloja heidän elämänkuluissaan on avautunut? Millaisia toimijuuden rakentumiseen liittyviä ydinepisodeja, elämän käännekohtia, heidän kertomuksistaan voidaan kiteyttää? Entä millä tavoin toimijuus sukupuolittuu kertomuksissa?

Tutkimuksessa analysoidaan elämänkulkuja ja ydinepisodeja toimijuuden modaliteettien eli kykenemisen, täytymisen, voimisen, tuntemisen, haluamisen ja osaamisen vuoropuhelun avulla. Kertojat arvioivat elämäänsä kuvailemalla, miten on mahdollista selvitä koulutuksen jälkeisestä työttömyydestä ja pettymyksistä, kun työura ei kotiseudulla avautunutkaan. Kertomuksissa paljastuu, millä tavoin toimijuus on odotettua, millä ehdoilla se on mahdollista ja miten se toteutuu.