Paavo Virkkunen (1874–1959) kuului viime vuosisadan alkupuolella Suomen kirkollisen ja valtiollisen elämän näkyvimpiin hahmoihin. Kirkon piirissä hänet tunnettiin uudistajana, joka oli ekumeenisen liikkeen rohkeita alullepanijoita ja puolustajia.

Ennen itsenäisyyden aikaa Virkkunen oli suomalaisen puolueen kansanedustaja viisi vuotta ja vuonna 1918 hänet valittiin kokoomuksen kansanedustajana eduskunnan puhemieheksi. Puhemiehistön jäsenyys kesti yhtäjaksoisesti 30-luvulle saakka ja hän koputteli puhemiehen nuijaa kuusilla valtiopäivillä. Myöhemmin hän toimi myös opetusministerinä. Kunnianhimoinen mutta välitön Virkkunen ei näkyvästä julkisesta toiminnastaan huolimatta koskaan tinkinyt kutsumuksestaan ihmisten palvelijana. Hädässä oleva ihminen sai Virkkusen vastauksen avunpyyntöönsä taustastaan riippumatta.

Teoksen kirjoittaja on Paavo Virkkusen pojanpoika. Hän on aiemmin julkaissut isoäitinsä, Paavo Virkkusen puolison Katri Thulénin kirjeenvaihtoa teoksessa Kangasalan Katri (WSOY 1998).