Ville Ropposen Siperialainen Säväri on johdatus todelliseen ja mentaaliseen Siperiaan. Esseeteoksessa Ropponen samoilee Siperian mahtavassa taigassa niin vaellusvarusteiden kuin kirjallisuudenkin avulla. Hän setvii öljyntuotantoa, ilmastonmuutosta ja ympäristökriisiä, vankileirimenneisyyttä ja alkuperäiskansojen osaa. Tulevaisuutta tähyillään. Käsinkosketeltavasta paikasta Siperia laajenee metaforisiin ulottuvuuksiin.

Entä mitä Siperialainen Säväri tarkoittaa? Siihen teoksen jokainen essee antaa oman vastauksensa. Ropponen peilaa Siperialaista Säväriä niin luokkayhteiskunnan uutta tulemista vasten kuin dystopioiden ja utopioiden kehyksessä. Entä mitä poliittiset dekkarit tai kirjallisuuden depressiokuvaukset kertovat nykymaailmasta? Teoksessa pohditaan myös kirjailijan osaa yksilöbrändien ja uushierarkian ajassa. Mikä on kirjallisuuskritiikin asema? Kaiken takana tykyttää pyrkimys vapautua fossiilikapitalismista ja sen tuhoisista kehityskuluista.

Ville Ropponen (s. 1977) on kirjailija, kriitikko ja etnofuturisti. Hän on julkaissut kymmenkunta teosta esseeteoksista runokokoelmiin ja tietokirjoihin. Ropposen tuorein teos on yhdessä Ville-Juhani Sutisen kanssa kirjoitettu Luiden tie. Gulagin jäljillä (Like 2019); teos oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana 2019.

Siperialainen Säväri on kolmas osa Ropposen esseetrilogiassa, jonka kaksi edellistä osaa ovat Uralilainen ikkuna (Savukeidas 2012) ja Suuren idän essee (2017). Trilogia perkaa nykysuomalaista olemista, kulttuuria, politiikkaa, ekologiaa ja teknologiaa itäisen kulttuuriyhteyden ja Euraasian taustaa vasten.