Äänisjärven etelärannalla, Ostan kauppalan lähellä, asusti 1900-luvun alkpuoliskolla perhe, jonka äiti oli vepsäläinen ja isä venäläinen. Heidännkotinsa joutui asukkaineen päivineen 1941 yllättäen keskelle eturintaman taisteluja, joista hengissä selviäminen oli ihmettäkin merkillisempi. Perheen esikoisesta, Vilhosta, tuli suomalaisten joukkojen etenemisen ja sitten niiden perääntymisen historiallisen tapahtuman vielä elossa oleva silminnäkijä.
Perääntyvät suomalaiset sotilaat ottivat perheen hoiviinsa ja pakomatka läpi Itä-karjalan päättyi lopulta Suomen Laihialle. Työtä pelkäämätön Vilho ahkeroi jo 16-vuotiaana pohjoisilla tukkisavotoilla metsurina, uittotöissä sekä työmiehenä pohjalaisilla tiloilla ja kartanoissa. Koska hän ei halunnut palata Neuvostoliittoon, hän pakeni 20-vuotiaana Ruotsiin matkaeväänä näky, josta paljastui hänen elämänsä unelma: sitkeiden ponnistusten jälkeen hönestä tuli pakolaisten pappi Boråsiin. Hänen mottonsa "Katse ylös ja akuas" avannee lukijan silmät näkemään kauemmaksi. Se auttaa ymmärtämään, että uskollisuuss kutsumuksessa on unelma, joka on jokaisen saavutettavissa.
"Ellei ole unelmia, ei ole elämää."