Missä nukun ensi yönä? Maksaako työnantaja lupaamansa palkan? Minne menen, jos lapseni sairastuu? Onkohan naapuri ilmiantanut meidät? Ei kai rapusta kuulu poliisien ääniä? Tällaisia kysymyksiä vatvoo mielessään joka hetki joku Euroopan paperittomista - ihmisistä, jotka ovat vieraassa maassa ilman oleskelulupaa. Paperittomaksi voi päätyä monesta eri syystä. Joku jää maahan, vaikka viisumi on umpeutunut. Toinen on maksanut salakuljettajalle ja päässyt rajan yli ilman passia. Kolmas ei saanut turvapaikkaa ja jäi piileskelemään. Paperittomat ovat varjokansa, jota kansalaiset ja päättäjät eivät huomaa. Harva edes tietää, että heitä on Euroopassa ainakin yhtä paljon kuin suomalaisia. Kuinka monta paperitonta sinä tunnet?
Helsinkiläinen työpari, valokuvaaja Katja Tähjä ja toimittaja Kaisa Viitanen, on tutustunut piilossa eläviin siirtolaisiin ja perheisiin seitsemässä Euroopan maassa.
Kaikki alkoi sattumasta, mutta siitä sukeutui puolentoista vuoden työrupeama, jonka tuloksena syntyi tämä kirja. Se on Euroopan ensimmäinen dokumentaristinen valokuvakirja, jossa paperittomat saavat kasvot ja pääsevät itse ääneen. Azerbaidzanilainen Olga kertoo, miten hänestä, vastavalmistuneesta maisterista, tuli Amsterdamissa koditon yksinhuoltaja. Entinen lapsisotilas Arlindo kertaa pitkää taivaltaan Angolan viidakoista Espoon lähiöön. Gambialainen Obom kuvailee vaarallisia venematkojaan Afrikasta Kanariansaarille, kun meressä kellui epäonnisempien ruumiita. Rahtilaivassa salamatkustajana seikkaillut Tourad paljastaa, miten hänestä Belgiassa tuli juhlittu näyttelijä. Ei ole kahta samanlaista paperitonta ihmistä, mutta Ruotsiin päätynyt Rita kiteyttää heidän elämästään jotain olennaista: "En enää tiedä, kuka olen. En vietä enää muslimien ramadania, mutta käyn joskus kirkossa. En ole serbi, albaani enkä ruotsalainen. Olen vain ihminen ilman kotimaata."