En oikein millään raaskisi lukita polkupyörääni, syyttää sillä tavalla ihmisiä epärehellisyydestä. Jukka Viikilä tuo esikoiskokoelmallaan suomalaisen runon kentälle virkistävän erilaisen äänen. Viikilän teksteissä olennaisinta on ajatus, havainto, viisto näkökulma. Maailma näyttäytyy yllättävänä kuin Rorschachin mustetahra, josta Viikilä osoittaa lukijalle yllättäviä, mutta riemastuttavan tunnistettavia hahmoja ja draamoja.