Vuoden 1966 vaalit olivat eräänlaiset murrosvaalit, joista alkoi uuden ja pitkään politiikassa pysyneen sukupolven nousu. Kokoomus kärsi noissa vaaleissa tappion, kun taas sosialidemokraatit saivat merkittävän vaalivoiton. Vuosi 1966 nähtiinkin vanhan ja uuden aikakauden murroskohtana, jolloin uudet ja liberaalimmat arvot murtautuivat esiin.

Kokoomuksen historian neljäs osa kertoo puolueen vaiheista 60-luvulta murroksesta vuonna 1987 vihdoin koittaneeseen hallitusvastuuseen. Tuona aikana puolue muuttui vanhakantaisesta kypäräpappipuolueesta moderniksi oikeistopuolueeksi, jossa vanhat konservatiivit pysyivät nuorten esiinmarssista huolimatta mukana, kuten myös uskonto ja maanpuolustus puolueen henkisenä perustana.

Kokoomuksen valtapoliittinen asema ei kirjan kuvaamana aikana kuitenkaan muuttunut: puoluetta ei kelpuutettu hallitukseen. Välit presidentti Kekkosen kanssa olivat hankalat, ja Matti Virkkusen ehdokkuus vuoden 1968 presidentinvaaleissa huononsi välejä entisestään. Puolue ei ulkopoliittisestikaan ollut Kekkosen silmissä luotettavassa maineessa. Kekkosen kauden päättyminenkään ei helpottanut puolueen asemaa.

Vesa Vareksen kirjoittama historiasarjan neljäs osa ulottuu vuoteen 1987 ja se tuo puolueen historian lähemmäksi nykypäivää kuin minkään toisen suuren suomalaisen puolueen historia. Kirja käsittelee valtakunnanpolitiikan lisäksi myös kuntapolitiikkaa, jossa toiminta on valtakunnanpolitiikkaa pragmaattisempaa ja tavalliselle kansalaiselle tutumpaa.

VTT Vesa Vares on poliittisen historian professori Turun yliopistossa.