Jääkärieversti Matti Laurila (1895-1983) on suomalainen sotilaslegenda. Tämä Vesa Määtän kirjoittamaan väitöskirjaan pohjautuva elämäkerta valottaa Laurilan suosioon ja epäsuosioon liittyviä tapahtumia.

Laurila lähti 1915 sotilaskoulutukseen Saksaan. Vapaussodassa hän johti isänsä paikalla Lapuan suojeluskuntalaisia: isä ja myös veli olivat kaatuneet Länkipohjan taistelussa Lapuan lumiauraksi kutsutun joukon kärjessä.

Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä Laurilan vastuu oli suuri Mäntsälän kapinan tapahtumissa 1932.

Talvisodassa Laurila kunnostautui miehineen Taipaleen ja Äyräpään taisteluissa. Jatkosodassa hän joutui esimiestensä epäsuosioon ja hänen sotilasmaineensa kärsi kolauksen. Syksyn 1941 sotatoimissa Laurila menestyi kenraaliluutnantti Talvelan alaisuudessa.

Sodan jälkeen suojeluskunnat lakkautettiin, ja Laurila putosi tyhjän päälle. Hänen omat miehensä pysyivät kuitenkin everstilleen uskollisina, ja kun hän 1983 kuoli, oli se suuri maakunnallinen surujuhla.