Miten on mahdollista, että 1900-luvun alkupuoliskon kirkolliskokouksissa eronneiden kirkollista vihkimistä kannattivat konservatiivit Gustaf Johansson ja K. R. Kares, mutta vastustivat uudistusmieliset Sigfrid Sirenius ja Erkki Niinivaara? Ketkä harvat äänestivät vastaan, kun kirkolliskokous vuonna 1948 lähes yksimielisesti päätti eronneiden vihkikiellosta? Miten 50 vuotta käytössä ollut eronneiden vihkikaava erosi muista kaavoista? Millaisten käänteiden jälkeen eronneiden uusi avioliitto vuosituhannen vaihteessa otettiin Katekismukseen?

Suomen kirkon historian intohimoisimpiin kuuluva keskustelu avaa näkökulman kirkkoon 1800-luvun lopulta 1900-luvun loppuun – ja vähän sen ylikin. Eronneiden vihkimistä koskevan dabatin tunteminen tarjoaa valaisevan perspektiivin nykyisille avioliittokeskusteluille.